Kirjoittanut
Kirkko on keskellä muutosta, joka muuttaa kirkon toimintamalleja ja pakottaa sen kysymään merkitystään, sanoo kirkkoneuvos Pekka Huokuna. Kirkkohallituksen toimintaosaston johtaja otti kantaa kirkon jäsenyydessä tapahtuviin muutoksiin Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkona. Huokunan kanssa studiossa oli kirkon jäsenkatoa tutkiva Mikko Hormio.
Pekka Huokuna ja Kotimaa Oy:n Jäsen 360 -tutkimuksen asiantuntija Mikko Hormio etsivät Radio Dein Viikon debatissa lääkkeitä kirkon jäsenkadon patoamiseen. Jäsen 360 -tutkimuksen mukaan 1,5 miljoonaa suomalaisista on niin kutsutuista perinteisistä oganisaatioista irrallisia ihmisiä, joille eroaminen kirkosta on vain ”klikkauksen päässä”, johon ei tarvita edes mitään erityistä syytä.
Keskustelijat korostivat Radio Dein Viikon debatissa, ettei jäsenkadon estämisen pitäisi olla kirkon keskeisin tehtävä. Oleellista olisi pohtia, millä tavalla kirkon pitäisi toimia nykyaikaisen yhteiskunnan keskellä. Kirkon jäsenyyden perusteita tutkiva Mikko Hormio tarjoaa tutkimustuloksistaan työkalua seurakunnille, mutta vain parikymmentä seurakuntaa on tarttunut tarjoukseen.
– Kun kutsut paikalle ulkopuolisen kannanottajan tai tutkijan, niin yleensä kuulet huonoja uutisia. Onko siis kanttia kutsua ja ryhdytäänkö toimenpiteisiin, otetaanko jäsenyys tosissaan, Hormio kysyy.
– Lähteekö oman työn kehittäminen siitä, mitä jäsen haluaisi? Se on hyvin monimutkainen asia, kun painolastina ovat perinteet; oma koulutus 30 vuoden takaa ja oma organisaatiorakenne noin 150 vuoden takaa.
”Jotain täytyy tehdä toisin”
Puolitoista miljoonaa suomalaista toivoisi, että kirkko kohtaisi heidät verkossa ja eläisi verkossa.
– Tänä päivänä verkosta voi saada kirkon paveluja, mutta että kirkko olisi sisällä verkossa, eikä vaan käymässä siellä – se on kaukana, harmittelee Hormio.
Eri puolilta Suomea löytyy silti seurakuntia, joissa jumpalanpavelusmäärät ovat lähteneet kasvuun, iloitsee kirkkoneuvos Pekka Huokuna.
– Jos seurakuntalaisille annetaan oikeaa vastuuta ja otetaan heidät tosissaan, niin kyllä siellä silloin myös tilastot lähtevät kasvuun. Se vaatii sen myöntämistä, että jotain täytyy tehdä myös toisin. Tärkeätä olisi se, että seurakunnassa rohkeasti mietittäisiin, millätavalla elämme tässä ajassa ja milä tavalla tässä ajassa pidämme evankeliumia esillä.
Jäsenyysasiantuntija Mikko Hormio näkee ongelman olevan siinä, että irrallisten tavoittamisessa määritellään etukäteen, mitkä ovat seurakunnan toiminnat – irrallisia kutsutaan yhä uudelleen tilaisuuksiin, joihin he eivät halua osallistua.- Meidän olisi syytä olla valmiina siihen, että kysymykset ja niin sanotut toimintamuodot ovat täysin yllättäen aivan jotain muuta. Kestääkö kantti myöntää, että verkossa toisten seurakuntalaisten kanssa uskon asioista keskusteleminen on oikeata jäsenyyttä?
”Ei pidä ajatella että on kunnollinen jäsen vasta kun tulee seurakunnan seinien sisäpuolelle”
Kirkkoneuvos Pekka Huokuna on valmis myöntämään, että fyysinen osallistuminen seurakunnan toimintaan on vain väline, jotta ihmisten usko voisi vahvistua ja lähimmäisen rakkaus kasvaa. Mutta ei välttämättä enää paras väline.
– Meidän pitäisi kirkossa miettiä enemmän sitä, millä tavoin ihminen voi löytää rakastavan Jumalan, millä tavalla usko voi tulla eläväksi omalle kohdalle. Se voi tapahtua monella muullakin tavalla [kuin osallistumalla kirkon tilaisuuteen]. Silloin ollaan sosiaalisen median kanssa tekemisissä, silloin ollaan median kanssa tekemisissä muutenkin.
– Erittäin tärkeää on se kirkon työ, jota tehdään esimerkiksi työpaikoilla yhteistyössä koulujen kanssa, sairaaloissa, vankiloissa, siellä missä ihmiset muutenkin ovat eli ei pidä ajatella, että kristitty on kunnollinen kirkon jäsen, vasta kun hän tulee seurakunnan seinien sisäpuolelle.
Huokuna näkee myös perinteisen evankelioimistyön tärkeänä, vaikka Mikko Hormio epäileekin, että irralliset eivät innostu mistään, mikä on perinteistä. Jäsenyysasiantuntijan mukaan tärkein syy kuulua kirkkoon – silloin kun syyn on pystynyt nimeämään – on ”hyvän tekeminen”. Toisin sanoen irralliset voivat olla sekä diakoniatyön kohteina että sen tekijöinä.
Kirkkoneuvoksen mielestä jäsenyyden keskeisin pointti on merkityksen kokeminen.
– Jos kirkossa tai seurakunnassa mukana olemisessa on merkitystä, niin silloin ihmiset lähtevät siihen mukaan; siihen annetaan aikaa, siihen annetaan varoja – jos merkitystä ei ole, kirkossa ei viihdy silloin kukaan. Sen takia olemme halunneet lähteä rakentamaan seurakuntatoimintaa, jossa merkitys tulee aidosti ja pakottamatta, ei päälleliimattuna.
Huokuna arvioi, että 2020-luvulla Suomessa on erilaisia seurakuntia sekä erilaisia tapoja olla kristitty, tunnustaa uskonsa, toimia ja olla mukana.
– Muutos jähmeästä, isosta perinteisestä laitoksesta seurakuntien ja yhteisöjen kirkoksi aikansa eikä se ole kovin yksinkertaista, mutta sen muutoksen keskellä olemme – ja minun mielestäni ei mitenkään huonoon suuntaan olla menossa.
Viikon Debatin uusinta kuullaan Radio Deissä sunnuntaina 30.11. klo 20-21
